Kuka olen?

Olen pääkaupunkiseudulta kotoisin oleva lääkäritutkija – tässä järjestyksessä. Toimin täyspäiväisessä osastonlääkärin virassa HYKS Naistenklinikalla leikkauslinjalla, eli päivätyöhöni kuuluu hyvänlaatuinen gynekologinen kirurgia. Tutkimusintohimoni liittyvät liikunnan terveysvaikutuksiin, ja tämän aiheen tutkijana olen ollut vuodesta 2011 lähtien, jolloin väittelin lääketieteen tohtoriksi (aiheena raskausdiabetes, autonomisen hermoston toiminta, piilevä tulehdus eli inflammaatio ja veren hyytymistekijät).

Liikunta on tärkeä osa myös omaa arkielämääni, ja siinä vuoroin sparraajana ja sparrattavana ovet olleet mieheni sekä kolme nyt jo aikuista lastani. Olen liikunnan suhteen kaikkiruokainen, mutta jos lempilaji pitäisi valita, se olisi murtomaahiihto periteisellä tyylillä. 

Mitä tutkin?

Väitöskirjani jälkeisessä ANS-EXE (Autonomic Nervous System and EXErcise) tutkimuksessa osallistujat olivat 18-40-vuotiaita raskautta suunnittelevia naisia, joilla oli raskausdiabeteksen riskitekijöitä. Tutkimuksen päätulos oli tiivistettynä: ”sitä saa, mitä tilaa”. Kun liikuntaohjelma oli hyvin yksilöllinen eli perustui henkilön lähtötilanteen suorituskykymittauksiin (maksimaalinen hapenottokyky polkupyörätestissä) ja ohjelma rakennettiin suorituskykyä kasvattavaksi, tutkittavien kunto myös koheni merkittävästi. Samalla parani sydämen sykevälivaihtelu. Yleisiin liikuntasuosituksiin perustuva liikuntaohjelma (vrt. liikuntapiirakka) yhdistettynä painon pudotukseen ei kasvattanut kuntoa, mutta sai aikaan myönteisiä muutoksia sokeri- ja rasva-arvoissa. Molemmat muutokset ovat tavoiteltavia, ja päädyimmekin suosittelemaan seuraavaa: liiku enemmän ja liiku enemmän myös tasolla, joka kohottaa kuntoa.   

Terveiden ylipainoisten nuorten naisten (DIet, Activity and MOtivation Network for Dames, DIAMOND) ja miesten elintapatutkimus Motivation Makes the Move! (MoMaMo!) on juuri saatu mittausten osalta päätökseen, ja näitä tuloksia olemme ryhtyneet analysoimaan. Tässä tutkimuksessa käytimme musiikkia sekä erilaisia mobiilisovelluksia liikunnan motivaattoreina. Ensimmäisiä johtopäätöksiä tutkimustuloksista pääsemme tekemään toivottavasti jo kuluvan vuoden aikana.

Edellä olevista ja muistakin maailmalla julkaistuista tutkimuksista olemme oppineet, että elintapojen muutoksessa sen kohteena olevan henkilön rooli on aivan keskeinen. Jotta innostuu ottamaan elintapamuutoksen haasteen vastaan, ja jaksaa kömmähtää ja nousta, kömmähtää ja nousta uudelleen…

Juuri tämä asia on nostettu keskeiseksi COLIFE-tutkimuksessa, ja uskon, että tulemme oppimaan siitä paljon.